Kiertotalous on Euroopan unionissa juuri nyt ajankohtainen asia. Komissio julkaisee loppuvuodesta ehdotuksensa kiertotaloudesta. Tämän jälkeen se tulee parlamenttikäsittelyyn.
Esitys tulee sisältämään paljon konkreettisia ehdotuksia ja maakohtaisia tavoitteita muun muassa jätteiden kierrätyksestä ja käsittelystä. Lisäksi esityksessä on pohdintaa kiertotalouden taloudellisten kannustimien toteuttamisesta.
Kiertotaloudessa olennaista on tekojemme kestävyys. Toiminnan on oltava kestävällä pohjalla sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti.
Kiertotalous koskettaa lähes kaikkea raaka-aineiden hankinnasta, tuotteiden valmistamiseen, käyttöön ja jätteiden käsittelyyn saakka.
Ihmiskunnan resurssienkäyttö on tällä hetkellä kestämätöntä. Tarvitsisimme kulutukseemme jo noin puolitoista maapalloa. Valitettavasti meillä on vain yksi planeetta ja yhä enemmän ihmisiä.
Kun tuotanto on vähän säädeltyä ja tuotteiden hinta on merkittävin kilpailutekijä, kotimme täyttyvät heikkolaatuisista tavaroista. Tällaista tulevaisuutta en toivo.
Kuluttajat tuskin haluavat ympäröidä itseään romulla. Harva maa haluaa myöskään profiloitua pelkkänä maailman halpatuotantoalueena.
Kilpailu on armotonta ja maailmanlaajuista. Jos halpatuotanto on jossain mahdollista, pääomat suuntautuvat sinne. Kiinan hintatason noustua uudet tuotantoalueet ovat jo löytymässä muualta.
Yritykset valmistavat tuotteitaan siellä, missä se on tehokkainta. Kaikkien ympäristövaikutusten sisällyttämisellä tuotteiden hintaan on selvä vaikutus. Reilu ja oikeudenmukainen malli saattaa nostaa hintoja, mutta voi myös luoda työtä.
Kestävä tapa tuottaa on järkeenkäypää. Tämän päivän jäte on huomisen raaka-ainetta.
Tuotteiden parempi suunnittelu, korjattavuuden kunnianpalautus sekä kierrätyksen, jätteidenkäsittelyn ja varaosien saatavuuden tarkka pohdinta ovat kiertotalouden ydintä. Luonnonvarojen tuhlauksesta on päästävä eroon. Ympäristön kantokykyä ei saa ylittää.
On eri asia puhua jostain ylevästi kuin osoittaa tarkasti, missä ongelma piilee ja miten sen voi korjata. EU tuottaa jo nyt valtavan määrän vertailukelpoisia tilastoja. Ne pitää koota entistä paremmin yhteen ja käyttää hyväksi kiertotaloutta kehitettäessä.
Sääntely on tehtävä hyvin tarkkaan. Tällä hetkellä hyvin toimivaa ei saa estää, eikä kekseliäisyyttä saa tukahduttaa. Esimerkiksi pohjoismainen pantillinen juomapakkausten palautusjärjestelmä on melko tuntematon asia muualla EU:ssa. Hyvää kannattaa jakaa.
Kaikki osapuolet on saatava mukaan. Erityistä huomiota on kiinnitettävä pienten yritysten kykyyn omaksua uusia toimintatapoja. Taloudellisten kannustimien on oltava sellaisia, että nuukuus palkitaan.
EU ei voi rakentaa kiertotaloutta yksinään, eikä varsinkaan ilman kansalaistensa hyväksyntää. Haaste on valtava, mutta se kannattaa ottaa vastaan.
Suomalaisten kannattaa olla hereillä. Meillä on paljon opittavaa ja myös annettavaa. Kiertotaloudessa ei ole kyse mistään hokkuspokkus -tempuista vaan arkijärjen käyttämisestä.