Paine EU:n ja Yhdysvaltain välisissä TTIP -vapaakauppasopimusneuvotteluissa kasvaa. Tällä viikolla on käyty neuvottelujen 13. kierrosta New Yorkissa.
Sopimus on määrä saada valmiiksi ennen presidentti Obaman kauden loppumista. Osapuolet vakuuttavat, että kunnianhimoinen paketti saadaan neuvotelluksi vielä tämän vuoden loppuun mennessä.
Ennen maaliviivaa on ratkaistava vielä monia kysymyksiä, kuten Yhdysvaltojen suhtautuminen julkisten hankintojen vapauttamiseen hallinnon eri tasoilla sekä investointisuoja, jonka on pelätty pahimmillaan rajoittavan kansallista päätöksentekovaltaa.
Yksi neuvottelujen kiistakapuloista on erilainen suhtautuminen tuotteiden nimisuojajärjestelmään eli niin kutsuttuihin maantieteellisiin indikaatioihin.
Nimisuojattuja tuotteita ovat vaikkapa maailmankuulut konjakit ja samppanjat tai parmankinkku ja fetajuusto.
Yksinkertaisesti ilmaistuna nimisuojajärjestelmä tarkoittaa, että vaikkapa parmankinkkuna voidaan myydä vain tietyllä alueella ja tietyllä tavalla tuotettuja tuotteita. Erityisesti Etelä-Euroopan maat tahtovat sisällyttää säännön nyt neuvoteltavaan vapaakauppasopimukseen.
Asia on tärkeä Etelä-Euroopan valtioille, vähemmän tärkeä Suomelle. Syy on selvä. Esimerkiksi Italialla rekisteröityjä tuotteita on 283, Ranskalla 229 ja Espanjalla 192. Suomalaisia tuotteita on rekisteröity kymmenen. Ruotsilla on vain seitsemän.
Eteläeurooppalainen näkemys on, että Yhdysvalloissa valmistetut samankaltaiset elintarvikkeet ovat väärennöksiä. Eteläeurooppalaisten tuotteiden maineella myytävät jenkkituotteet aiheuttavat eurooppalaisille tuottajille miljardien eurojen vuosittaiset tappiot.
Yhdysvalloissa näkemystä pidetään kohtuuttomana. Amerikkalaiset kokevat, että eurooppalaiset haluavat myydä jo nyt heidän jääkaapeistaan löytyvät samanlaiset juustot, mutta kalliimmalla hinnalla.
Etelä-Euroopan maat ovat ilmoittaneet, että asia on niille kynnyskysymys. Jos nimisuojaa ei ajeta sopimukseen, ne eivät hyväksy sopimusta. Komission kädet ovat sidotut. Neuvottelijoiden on puhuttava nimisuojan puolesta.
Kauppaneuvotteluissa kaikki on kaupan, mutta mikä on se hinta, jonka olemme valmiita maksamaan nimisuojajärjestelmästä?
Maksetaanko eteläeurooppalaisten elintarvikkeiden nimisuoja pohjoisten maiden, kuten Suomen kustannuksella? Vaativatko amerikkalaiset vastineeksi esimerkiksi Suomelle tärkeiden maataloustuotteiden tullien täydellistä poistamista?