Olen budjettivaliokunnan varajäsen. Sen vuoksi olen viime päivinä osallistunut kymmeniin äänestyksiin valiokunnassa.
EU:lla ei ole verotusoikeutta. Sen sijaan se kerää noin 140 miljardin euron vuotuisen budjettinsa jäsenmailta maksuosuuksina. Se mikä menee EU:lle, on suoraan pois jäsenmaiden budjeteista.
Jäsenmaat myös saavat paljon EU:lta, eikä kaikkea voi euroissa mitata. Ikävä tosiasia kuitenkin on, että lama-Suomen nettomaksuosuus EU:ssa kasvaa tänä vuonna noin miljardiin euroon. Käytännössä nettomaksuosuus kaksinkertaistuu.
Suomi kuuluu muutaman muun maan ohella EU:n nettomaksajiin. Vajaan kymmenen maan nettomaksajajoukko kantaa 75 prosenttia EU:n budjetista. Saksa maksaa yksin viidenneksen koko budjetista.
Toiset jäsenmaat ovat suuria hyötyjiä. Erityisesti Itä-Euroopan maat hyötyvät EU-tuista. 12 prosenttia Viron valtion budjetista koostuu puhtaasti EU-rahoista. EU:n budjetissa rahaa siirretään rikkaammilta köyhemmille.
Voi siis täysin perustellusti sanoa, että EU:n budjetti, ja erityisesti sen koheesiopoliittiset varat, on tulonsiirtobudjetti.
Tämän seurauksena Iso-Britannia, Saksa, Ruotsi, Tanska, Hollanti ja Itävalta ovat vaatineet ja myös saavat osan nettomaksuosuudestaan takaisin maksupalautuksina. Maksupalautuksia saa yli puolet nettomaksajista, mutta Suomi ei.
Järjestelmä ei ole tasapuolinen. Maksupalautukset myös monimutkaistavat EU:n budjettia. Niistä pitää päästä eroon, mutta valitettavasti suunta on ollut toinen.
EU:lla on myös velkaa, mutta arviot EU:n velkataakasta vaihtelevat. Komission mukaan EU:lla on maksamattomia laskuja 177 miljardin euron edestä. Suurin osa maksamattomista laskuista on peräisin edellisen ohjelmakauden (2007-2013) viimeisiltä vuosilta ja koheesiopolitiikan alalta.
Velkataakka johtuu siitä, ettei EU:lla ole kunnollista mekanismia, jolla sitoumukset vanhenisivat tietyn ajanjakson jälkeen. Tällainen mekanismi pitää olla tilanteissa, joissa ohjelmien ja hankkeiden toimeenpano jäsenmaissa viivästyy merkittävästi.
Suuri ongelma EU-budjetissa on ennakoitavuuden kannalta se, ettei se pysy sovituissa kehyksissä vaan sitä yritetään kasvattaa kehysten yli. EU:n perussopimusten mukaan budjetin pitää olla tasapainossa. Menojen pitää vastata tuloja. Budjetti ei saa olla alijäämäinen eikä ylijäämäinen. Mahdollinen ylijäämä pitää palauttaa jäsenmaille.
Tilintarkastustuomioistuin löytää EU:n budjetista moitittavaa joka vuosi.
Budjetin monimutkaisuus herättää epäluuloja. Mikäli rakenteita ei korjata, epäluulo jatkuu.