Tasan kaksi vuosisataa sitten Ranskan suurhaaveet saivat kuoliniskun Waterloossa. Brittiläiset ja preussilaiset joukot voittivat ranskalaiset taistelussa, jossa kymmenet tuhannet miehet menettivät henkensä. Pian sen jälkeen Napoleon antautui briteille. Euroopassa alkoi pitkä rauhan aika.
Kansallisvaltioajattelu vahvistuu taas. Yhteiset tavoitteet kyseenalaistetaan. Taloudellinen kriisi on laukaissut myös poliittisen kriisin. Ongelmia syntyy nopeammin kuin ratkaisuja, mikä luo uusia jakolinjoja.
Kreikka on tämän viikon pyörittänyt koko Eurooppaa ja EU:ta. Uuden hallituksen vaatimukset vaikuttavat muiden EU-maiden näkövinkkelistä epärealistisilta. Tiukan talouskurin ja julkisten leikkausten siivittämänä kreikkalainen yhteiskunta on kriisissä, jolle ei näy loppua.
Eurooppalaiset suurpankit juottivat juoppoa antamalla Kreikalle lainaa lainan päälle heppoisin ehdoin. Ne ovat jo lunastaneet saatavansa maasta tukipakettien muodossa. Tukipaketteihin osallistuneissa euromaissa, myös Suomessa, tavallinen kansa jäi maksajaksi.
Ratkaisua Kreikan kriisiin on neuvoteltu lähes tauotta. Pääministerit ja valtiovarainministerit eivät Kreikka-kokouksiltaan ehdi johtaa maitaan.
Toisaalla Unkari on pystyttämässä aitaa Serbian vastaiselle rajalleen maahanmuuton hidastamiseksi. Muut EU-maat haukkovat henkeään, kun Unkari haikailee paluuta 1930-luvulle.
Luxemburgissa, Irlannissa, Belgiassa ja Hollannissa valtiot ovat tehneet erillisiä verosopimuksia monikansallisten suuryhtiöiden kanssa. Joissain tapauksissa veroaste on ollut alle puoli prosenttia. Ei kovin solidaarista muita EU-maita kohtaan. Parlamentin keskustelussa tällä viikolla puhuttiin veroryöstöstä.
Samaan aikaan laittomat maahanmuuttovirrat Eurooppaan ovat suuremmat kuin koskaan. Matkaan lähtijät eivät näe Eurooppaa taistelukenttänä. Heille Eurooppa on toivon, rauhan ja rikkauden maanosa.
Komissio haluaisi jäsenmaille pakolaiskiintiöt. Todelliset ongelmat, ihmissalakuljetus ja hukkumiskuolemat, eivät kuitenkaan ratkeaisi kiintiöillä.
Kiintiöt loisivat harhakuvan, että olemme hoitaneet osamme ottamalla tietyn määrän turvapaikanhakijoita, unohtaen pakolaisuuden alkusyyt. Jokaista Eurooppaan tulevaa kohti on tuhansia, jotka eivät pääse lähtemään vaarallisista oloista.
Missä menee raja sille, että voi perustellusti sanoa EU:n olevan haitaksi jäsenmailleen? Jos sitä rajaa ei ole vielä ylitetty, niin ainakin sitä on hätyytelty.
Johtopäätökset ratkaisuista vaihtelevat. Yksi maa näkee ratkaisun vetäytymisenä poispäin Euroopasta, toinen pyrkii hanakammin vaikuttamaan yhteisiin pelisääntöihin.
Suomi pyrkii takaamaan omien etujensa toteutumisen vaikuttamalla yhteiseen päätöksentekoon. Olemme valinneet eurooppalaisen tien. Pienen maan on toisinaan hyvin vaikeaa kulkea sitä.
Monien suurten valtioiden edunvalvonta asettaa Suomen kovaan ristipaineeseen. EU:n kautta emme aina saa miellyttävintä ratkaisua, mutta meillä ei ole varaa olla ulkopuolella.
Pikavoittoja emme tule saamaan. Omien kantojen edistäminen yhteistyön kautta ja pitkäjänteisesti on kuitenkin paras keino lievittää Euroopan vastakkainasetteluja.